"Ansaitse ja kuluta, siinäkö koko elämä?" kuljin nuorena ala-asteelaisena tuon tekstin ohi monta vuotta, mutta en oikeastaan koskaan pysähtynyt miettimään sitä. Nyt myöhemmin olen alkanut ymmärtää sen tarkoitusta aina vain paremmin. Samoin olen alkanut miettiä omaa tarkoitustani enemmän, sillä monen suustaa kuulee nykyään hehkutuksen saattelemana "tiedän minne haen, tiedän mitä minusta tulee, olen kohta aikuinen, tämä on se mitä haluan tehdä lopunelämääni." Niinkö? En häpeä/pelkää myöntää etten tiedä mitä minusta vielä tulee, its not so big deal.
Olenko tosiaan ainut joka tuntee, ettei kuulu oikeastaan mihinkään? Ehkä tulevaa työtäni ei löydy suomesta, saattaa olla että se vie minut ulkomaille saakka. En koskaan oikein osaa uskoa että joku 9lk ja lukion/amiksen päättävä tietää varmasti mitä haluaa, mielestäni se on se tie, mikä sillä hetkellä valitaan. Mielipiteet muuttuvat iän myötä, joten mikseivät jotkut kouluttaudu uudestaan tai tekevät hätäisesti päätöksiä tulevaisuuden kannalta, jota saattavat katua myöhemmin.(?) On totta, että meille ei anneta paljoa aikaa päättää niin suurista asioista, jotka saattavat vaikuttaa oppuelämäämme. Sitä suuremmalla syyllä valitsisin huolella mitä aion tehdä, enkä todellakaan valitsisi esimerkiksi ammattikoulua, jos perusteena olisi vain että "kaveritkin menevät". Kavereita tulee ja menee, silloin on vain hyvä tilaisuus huomata ketkä pitävät yhteyttä, oikeat ystävät. Im just saying.
-dosvidas
nothing to say about this.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti